Punavihreää politiikkaa

Punavihreys on toisille nykyään lähes kirosana. Itselleni se on vahva ja julkilausuttu poliittisen ajattelun tukiranka. Tasa-arvon kannattaminen perustuu ymmärrykseen jokaisen ihmisen yhtäläisestä ihmisarvosta. Jaamme samat perustarpeet ja sitä kautta meillä on esimerkiksi yhtäläinen oikeus maapallon luonnonvaroihin ja muihin välttämättömiin resursseihin. Myös muiden lajien tulee saada toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan.

Ihmiset ovat erilaisia ja hyvä niin! Jotkut sairastuvat, toisilla on vaikea löytää töitä ja kolmannella elämä tuntuu soljuvan helposti kohti menestyvää uraa. Ihmisyksilöt ovat kuitenkin pohjimmiltaan riippuvaisia toisistaan, kukaan ei voi menestyä yksin. Matkan varrella tarvitaan aina hoivaajia, opettajia ja taloudellisen toimeentulon turvaajia. Siksi on luontevaa, että tuemme kaikkien tasa-arvoisia mahdollisuuksia koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja muiden julkisten palvelujen avulla. Ajattelen, että muille annettu apu parantaa myös omaa hyvinvointiani.

Solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden tavoittelu ei olekaan pelkästään altruistista muiden auttamista. Pohjimmiltaan on kyse rationaalisesta selviytymisstrategiasta. Pakolaisuus, sodat ja konfliktit lisääntyvät, jos emme huolehdi globaalista oikeudenmukaisuudesta. Jos riistämme ylikulutuksellemme köyhempien maiden luonnonvarat tai aiheutamme ilmastonmuutoksen kärjistämiä sään ääri-ilmiöitä, heikennämme pitkällä tähtäimellä myös meidän porvoolaisten kestävän hyvinvoinnin mahdollisuuksia. On järkevää huolehtia muiden hyvinvoinnin mahdollisuuksista.

Luonto on ihmisen hyvinvoinnin edellytys. Emme tule toimeen ilman elämää ylläpitäviä ekosysteemejä. Kun tämän faktan sisäistää, on vaikea olla muuta kuin vihreä. Itselleni vihreys tarkoittaa ympäristön huomioimista kaikessa päätöksenteossa. Kun rakennetaan, on kannattavaa valita mahdollisimman materiaali- ja energiatehokkaita ratkaisuja. Kun kaavoitetaan, pyritään minimoimaan ilmastopäästöjä. Paikallisella tasolla on huolehdittava monimuotoisten viheralueiden säilyttämisestä – ovathan ne paitsi muiden eliöiden koteja myös ihmisten hyvinvoinnin lähteitä.

Kestävä kehitys on sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden yhdistävää kehitystä. Talouden tulisi palvella kestävää hyvinvointia, ei heikentää sitä. Yhteiseen hyvinvointiin tarvitaan luonnon kantokyvyn rajoissa toimivaa virkeää taloutta ja yritteliäisyyttä. Paikallistalouksien vahvistaminen, kuten esimerkiksi hajautetun energiantuotannon ja paikallisen ruuan suosiminen, voi luoda työpaikkoja ja tuoda toimeentuloa.

Omaan punavihreyteeni kuuluu myös haaveet elävästä kaupunkikulttuurista. Uskon, että me ihmiset olemme toimijoita, haluamme tehdä hyvää. Siksi ihmisillä pitäisi olla mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan ja osallisuuteen. Haluaisin Porvooseen osallistavampaa päätöksentekoa ja eri taustoista tulevien ihmisten kohtaamispaikkoja. Porvoon kaksikielisyys ja monikulttuurisuus on rikkaus, jota olen mielelläni itsekin vaalimassa.